torstai 25. helmikuuta 2016

Koitetaanpa saaha alkuun...



Nyt on vierähtänyt reilu viikko siitä kun saavuin Filippiineille. Kerrottakoon hieman miten ensimmäinen viikko täällä on vierähtänyt...
Lennot vaihtoineen kesti melkein 30h määränpäähäni Tablakseen, joten nuppi kävi vähän hitaalla saapuessani Rombloniin Binucot beachille. Kävelin suoraa päätä rannalle ja oitis pulahdin mukavan vilpoisen lämpöiseen veteen. Oloni oli utuisen unenomaisen rauhallinen.

Litkittyäni jokusen tervetuliaisolusen päätin mennä lepäilemään, kun silmät pysyivät vielä hitusen auki ja jaksoin omin jaloin kävellä pimeän metsän läpi jyrkkää oikopolkua majapaikkaamme. 

Nukuin makiat 14h, ja aamulla kävellessäni parvekkeelle auringon ottaessa minut lämpimin sylein vastaan, tunsin kauneutta, hymy valtasi minut.  Ensimmäinen päivä meni rannalla Red Hot Chili Peppersin laulajasta kertovaa kirjaa lukien ja hankkien pohjarusketusta.



Toinenkin yö taisi mennä kellon ympäri nukkuen, minkä jälkeen tunsin jo oloni miltei normaaliksi – oli aika tarttua arkeen.
Paikalle saapui suomalainen gupsy, nimeltään Moon. Yhdessä paikallisen oppaan Deon ja Moonin kanssa lähdimme yön yli kestävälle retkelle pienelle kalastajakyläsaarelle. Ajomatka oli suht pitkä, ja matkasta teki hauskemman se, että Deon pakussa sivuovi puuttuu kokonaan, eikä turvavöitä ole. Oli turvauduttava pitämään kattokiinnikkeistä pysyäkseen autossa mutkittelevilla teillä. Saavuttuamme satamaan oli aika siirtyä veneeseen.
Moottoriveneen prutkuttaessa kovaa meluaan illan hämärässä oli fiilikset korkeaalla mitä tuleman pitää. Saavuimme perille Talisaan, yö valtasi pimeydellään kuun valaistessa askeliamme. Rannan perältä löytyi pieni bambumaja, joka näytti siltä missä haluaisin viettää aikaa enemmänkin. Laitoimme rommipullon kiertämään paikallisten venepoikien kanssa, olimmehan juuri olleet meriretkellä. Yölliset kuun valaisemat näkymät olivat mahtavat, ja tunsin, että tämä on yksi elämäni hienoimmista hetkistä ja illoista, minkä tulen muistamaan. Nautintoaineet nautiskeltuamme illan kruunasi hammockissa köllöttely ja tuijottaminen merelle, olo siinä hetkessä. 




Aamulla reilun 6h unien jälkeen en millään meinannut jaksaa nousta pois riippukeinustani. Kello oli vasta 6:30 ja aikaisempana kahtena ”aamuna” olin noussut klo 12-15 aikaan, joten tunsin oloni kankeaksi.  Instancoffeet naamaan ja meren heräilyä katsellessa aloin itsekin saamaan silmiäni auki. Kalastajat olivat jo nousseet aiemmin nostamaan päivän saalista, jota myöhemmin pääsimme nautiskelemaan. Kalastajakylän perheen pöytä oli katettu tuoreesta kalasta, kanasta ja veripossusta. Söimme yhdistetyn aamiaislounaan ja aloimme valmistautua päivän retkelle.



Saimme seuraksemme viisi turistia, ja oli ensimmäinen päivä kun pääsin kunnolla työssäoppimaan. Oppaamme Deo vei meidät veneretkelle kiertelemään saaria ja näkemään kauniita maisemia. Retki sisälsi uimista, snorklausta, kapuamista kallion päälle ja maastoruokailun. 



 






Otettuamme rennosti ruokailun päälle aloimme pakkailemaan tavaroita kasaan ja siirtymään takaisin veneelle...






Porukasta löytyi syntyperäinen jenkki, jonka vanhemmat omistavat Tablaksessa ison huvilan. Hän kutsui meidät luokseen laulamaan karaokea ja viettämään iltaa. Ajellessamme kohteeseen tajusin vieressäni istuvan paikallisen pojan olevan homppeli kun hän laski kätensä reidelleni ja hymyili niin nätisti minulle. Kiitos, mutta ei tällä kertaa… 



Paikalla odotti kunnon kattaus herkkuja, juomapuoli oli kunnossa ja illan hittituote oli iso karaokemasiina, josta löytyi paikallisten laulujen lisäksi mm: Michael Jacksonia, Nirvanaa ja Alice Cooperia. Ette olisi haluaneet olla kuulemassa kuinka lauloin, tai yritin laulaa, Poisonia! ;| 



Yöllä palattuamme tukikohtaamme olin jo niin väsynyt, etten jaksanut kivuta kallioita pitkin taloomme, joten päätin jäädä rannalle nukkumaan. Löysin puiden suojasta hammockin ja kellahdin siihen tyytyväisenä. Yöllä heräsin kylmissäni tuulen puhaltaessa niin villisti, mutta eipä ollut ainakaan itikoita kiusaamassa!

Aamulla (päivällä) puolestaan heräilin auringon paahtaessa suoraan majapaikkaani, ja hiki alkoi virrata – tuskallista. Oli pakko käppäillä suoraan mereen viilentymään…